Tämän voi välttää suojaamalla silmät laadukkailla aurinkolaseilla myös talvipakkasten aikaan. Axonprofil tarjoaa tyylikkäitä aurinkolaseja silmien suojaamiseksi.

UV-suojatut aurinkolasit

Kuten mainittu, silmät ovat alttiita auringon ultraviolettisäteilylle. Hyvät aurinkolasit suojaavat silmiä auringon häikäisyltä sekä haitallisilta säteiltä ja helpottavat näkemistä myös kirkkaalla säällä. Riittävä UV-suojaus löytyy aurinkolaseista, joissa on merkintä UV 100 % tai UV 400. Nämä merkinnät tarkoittavat, että lasit suodattavat UV-säteilyn kokonaan.

Sporttiaurinkolasit

Urheilijoille suunnatut, kaarevat ja istuvat sporttilasit ovat kehittyneet viime vuosina erittäin paljon. Sporttiaurinkolasit on mahdollista saada silmälasiliikkeistä myös omilla voimakkuuksilla, joten tämä on myös huonomman näön omaaville erittäin hyvä vaihtoehto. Kaarevuutensa ja istuvuutensa ansiosta sporttiaurinkolasit suojaavat käyttäjää hyvin myös lumisokeudelta.

Liukuvärjätyt aurinkolasit

Liukuvärjätyiksi aurinkolaseiksi kutsutaan laseja, joissa linssin yläosa on alaosaa tummempi. Tällaiset aurinkolasit toimivat hyvin esimerkiksi kaupunkikäytössä, kun liikutaan sisä- ja ulkotilojen välillä.

Peilipintaiset aurinkolasit

Aurinkolasit peilipinnalla voivat olla usein käyttäjälle tyyliseikka. Ne ovat paitsi trendikkäitä myös todella käytännöllisiä. Peilipintaiset lasit kannattaa valita erityisesti silloin, jos liikkuu talvisin paljon jäällä. Peilipinta läpäisee vähemmän valoa kuin normaali aurinkolasilinssi, joka tarkoittaa, että ne suojaavat silmiä tehokkaammin.

Hiihtämistä voidaan sinänsä harjoitella myös kesäaikaan hiihtoputkissa eli tunneleissa, joissa voi olla keinolunta ja hiihtoon sopivat olosuhteet läpi vuoden. Hiihtoputkia on koko Suomessa vain muutamia, joten aivan kaikkien harrastajien ulottuvilla tämä mahdollisuus ei ole. Putkissa latujen pituus on vain muutamia kilometrejä. Vaihtelua harjoitteluunsa alkavat siis todennäköisesti kaivata kaikkein intohimoisimmatkin hiihtäjät ainakin silloin, kun kelit houkuttavat mieluummin pysymään ulkona kuin hiihtämään talvisen tuntuisessa putkessa. Rullasuksetkin ovat toki yksi vaihtoehto, mutta niiden kanssa treenaavat oikeastaan vain ammattiurheilijat tai sellaiseksi pyrkivät.

Rullahiihto tuntuu samalta kuin maastohiihto, mutta sen tekniikka ei täysin vastaa maastohiihdon tekniikkaa, joten laji vaatii hieman harjoittelua. Rullahiihdon rinnalla suositaankin monesti rullaluistelua joko sauvojen kanssa tai ilman. Yksi hyvä lajivaihtoehto hiihtokunnon ylläpitämiseen kesällä on pyöräily, johon vinkkejä ja varusteita tarjoaa Cykelkraft. Pyöräily voi parhaimmillaan yhdistää treenin ja hyötyliikunnan. Pyöräilemällä voi harjoittaa erityisesti hiihdossakin tärkeitä jalkojen ja pakaroiden lihaksia. Pyöräily ei rasita kroppaa samalla tavalla kuin juoksu, joten pyöräillessä matkat ja harjoitusajat on mahdollista saada monia muita lajeja pidemmiksi, mikä tietenkin parantaa kestävyyttä.

Pyöräilyssä kroppaan ei kohdistu iskuja, kuten esimerkiksi juoksussa, joten erilaisia rasitusvammoja tai loukkaantumisia on pyöräilijöillä juoksulajien harrastajia vähemmän. Pyöräilyn oheen hiihtäjä tarvitsee toki jonkin lajin, jolla treenata ylävartalon lihaksia. Hiihtoa harrastavalle liikkujalle voidaan erityisesti suositella maastopyöräilyä. Samoin kuin hiihtoa, maastopyöräilyä harrastetaan pääasiassa luonnon helmassa. Parhaimmillaan voi olla jopa niin, että talvesta tutuilla hiihtoladuilla pääsee kesällä nauttimaan maastopyörän satulassa. Näin pääsee kuntoilun lisäksi nauttimaan myös luonnon rauhasta, kauniista maisemista ja seuraamaan vuoden kiertoa tutulla urheilureitillä. Tavallinen maantiepyöräily on toki harjoittelulajina yhtä tehokas kuin maastopyöräilykin, vaikka se tunnelmaltaan ja ympäristöltään hyvin erilainen onkin.

Taklaa lihaskivut

Hiihtäminen ja laskettelu ovat väsyttävää urheilua koko vartalolle mutta erityisesti jaloille. Jotta väsyneet jalkasi voisivat paremmin seuraavana päivänä, pidä kotona tai hotellissa kunnollinen venyttelytuokio. Tämän jälkeen voit suunnata saunaan tai kuumaan kylpyyn. Erityisesti magnesiumsuolakylpy auttaa lihaksien rentoutumisessa ja palautumisessa.

Istahda takkatulen äärelle

Jos kotonasi on takka, sytytä lämpöinen tuli takkaan ja istu sen ääressä kylvyn tai saunomisen jälkeen vilttiin kääriytyneenä. Takkatulen loimu rentouttaa ja antaa kehosi levätä. Samalla voit lukea kirjaa tai pelata älypuhelimellasi. Virkistävä aivojumppa on mukavaa puuhaa pitkän fyysisen suorittamisen jälkeen.

Täytä energiavarastosi

Pitkän ulkoilupäivän jälkeen nälkä on usein kova. Varmista jo edellisenä päivänä, että kotoa löytyy jotakin helppoa, ravinteikasta ja täyttävää syötävää valmistettavaksi tai lämmitettäväksi hiihtopäivän jälkeen. Laskettelukeskuksessa pääset valitsemaan monista ravintoloista. Ravitseva ateria täyttää kehosi vajonneet energiatasot ja auttaa kehoa palautumaan kovasta urheilusuorituksesta. Valitse proteiini- ja kasvispitoista ruokaa.

Kosteuta kasvot ja kädet

Kylmässä ilmassa kasvot ja kädet kuivuvat helposti. Hiihtopäivän illalla on parasta tehdä kosteuttava naamio kasvoille ja rasvata käsiä ahkerasti. Sekoita esimerkiksi kaurahiutaleita, hunajaa ja jugurttia ja saat hellän sekä kosteuttavan kasvonaamion. Jos kotoasi löytyy ruusuvettä, lorauta sitä mukaan seokseen. Samaa naamiota voit käyttää myös käsille.

Anna aikaa pitkille yöunille

Mene nukkumaan aikaisin ja varmista, ettei seuraavana päivänä ole luvassa aikaista herätystä. Keho palautuu parhaiten nukkuessa ja varmasti kaipaatkin petiin pitkän urheilupäivän jälkeen. Pidä makuuhuone hieman viileänä ja täysin pilkkopimeänä parhaita unia varten. Aamun koittaessa herää luonnolliseen valoon ilman herätyskelloa. Kun valon määrä lisääntyy huoneessa, se saa kehosi kortisolitasot nousemaan ja sinut heräämään virkistyneenä.

Laji urheiluna onkin peräisin lähinnä armeijoiden harjoittelukisoista, arktisissa oloissa metsästäjien ja sotilaiden täytyi pystyä ampumaan rasittavan hiihtosuorituksen jälkeen, tarkkaan ja nopeasti. Nykymuotoisissa kisoissa ammutaan sekä makuulta että seisaalta, mutta ase ei enää ole sotilaskivääri.

Ensimmäiset varsinaiset kilpailut tiedetään järjestetyn 1767 Norjassa rajavartiosotilaiden välillä – kyseessä ei ollut tarkalleen sama laji, ja ampumahiihtoa edelsikin laji sotilashiihto, joka oli Olympialaisissa mukana vuonna Chamonix’ssa 1924 ensimmäisen kerran – ja viimeisen kerran virallisen kisaohjelmiston osana. Laji on aika erikoinen yhdistelmä, hiihdolla ja ammunnalla kun ei ole fyysisesti paljoakaan keskenään tekemistä, ja pikemminkin haittaavat toisiaan. Hiihtäjän täytyy ennen ampumispaikka hidastaa saadakseen hengityksensä tasaantumaan, koska se muuten haittaisi ampumista. Vauhdikas hiihtokisa ja suonissa virtaava adrenaliini eivät ole paras valmistautuminen ampumisen vaatimalle keskittymiselle.

Nykyisessä ampumahiihdossa ase on vaihtunut pienoiskivääriksi, ja etäisyys samalla 50 metriin 150:stä. Kisassa hiihtotaito on ampumataitoa tärkeämpää, mutta ampumataito ei silti ole mitenkään yhdentekevää. Kisaaja joka ampuu ohi joutuu hiihtämään sakkokierroksia. Ampumisen nopeus on myös tärkeää, koska kisa ajastetaan yhtenäisenä, vain jos ase menee epäkuntoon kello pysäytetään korjauksen ajaksi.

Tämän hetken paras ampumahiihtäjä Suomessa lienee Kaisa-Leena Mäkäräinen, joka on voittanut lajin maailmancupin ja maailmanmestaruuden. Kaisa-Leena on myös menestynyt varsin hyvin maastohiihdossa, mutta ei kuitenkaan ole samalla lailla kärkijoukossa. Mäkäräisen tuloksista voit lyödä vetoa betsafe.comin sivuilla kunhan kisat tulevat taas ajankohtaisiksi, ja tietysti muidenkin ampumahiihtäjien.

Ampumahiihdon Maailmancup koostuu yhdeksästä kisaviikonlopusta ja arvokisoista helmikuussa, joita ovat joko Talviolympialaiset tai MM-kisat. Kisojen järjestäjä on International Biathlon Union (IBU), se on siis erillinen kisa hiihtoliiton kilpailuista. Jotkut kilpailijat jättävät suosiolla viimeisin cup-kisan väliin valmistautuakseen arvokisoihin. Eniten miesten kisan voittoja on haalinut Norja, naisten puolella Ruotsi mutta tämä on pitkälti yhden naisen, Magdalena Forsbergin ansiota joka on voittanut yhdeksän kertaa. Jos naiset ja miehet lasketaan yhteen, paras maa on Norja: jos Itä-Saksan, joka hallitsi lajia 70-80 luvulla, mitalit laskettaisiin yhteen Saksan kanssa, se tulisi hyvin lähelle Norjan mitalimäärää.

Suomessa erilaisia ampumahiihtokisoja järjestetään paljon. Junioreille on Lapua Cup, ja miesten ja naisten sarjojen lisäksi on myös tarjolla monia veteraanikilpailuja ja rulla-ampumahiihto.

Nykyään puhutaan maastohiihdosta, ja se on edelleen Suomen suosituin talviurheilulaji, jos varmaankin myös vihatuin (katso koulu ja armeija yllä). Maastohiihtoa voi harrastaa suurin piirtein kaikkialla Suomessa, itseasiassa voi sanoa kaikkialla. Ihan kaupunkien keskustoissa hiukan hankalammin, mutta latuja löytyy silti joka kaupungista, ja lumettomat talvet ovat harvinaisia. Pienimmillä saarilla asuvat voivat silti hiihtää jäällä, joka onkin aloittelijoiden suosiossa mäkien täydellisen puuttumisen takia. Maastohiihto on erinomainen kuntoilulaji joka sopii kaikenikäisille ja tasoisille, eikä juuri rasita esimerkiksi niveliä.

Maastohiihtokisat ovat myös suosittuja, ja jotkut rakastetuimmat kansallissankarimme ovat hiihtäjiä, tietenkin etunenässä Mietaan Jussi eli Juha Iisakki Mieto. Parrakas jätti voitti Olympiakultaa Innsbruckissa vuonna 1976, mutta parhaiten hänet tunnetaan kultamitalista jota hän ei voittanut – Lake Placidin kisoissa 1980 hän hävisi 15 km:n matkan sekunnin sadasosalla ruotsalaiselle Thomas Wassberg’ille. Tämä on pienin ero koskaan lajin historiassa, ja tapaus johti siihen että sääntöjä muutettiin niin ettei alle 1/10 osia sekunnista oteta huomioon: Jos tämä tapahtuisi nyt, kilpailijat saisivat jaetun mitalin. Mieto on voittanut useita hopea- ja pronssimitaleita MM-kisoissa ja Olympialaisissa, ja edustanut Suomen Keskustaa eduskunnassa.

Pujottelussa tarkoitus on hiihtää alas rinnettä mahdollisimman nopeasti, mutta laskettelijan on kierrettävä porttien kautta ja läpi, joten reitti ei ole suoraviivainen syöksylasku. Pujottelua sanotaan alppilajeista teknisimmäksi, pienikin virhe käännöksissä eli leikkauksissa heijastuu heti loppuaikaan. Kilpailulasku kestää yleensä alle minuutin, ja kilpailussa on kaksi kierrosta. Yhteen laskettu aika määrää voittajan.

Vuonna 1934 urheilu- ja liikemies, alppihiihdon pioneeri Erkki U. Penttilä toi pujottelun Suomeen Kanadasta. Pujottelua kokeiltiin ensin Kuopion Puijolla, jossa järjestettiin samana vuonna ensimmäiset pujottelukilpailut. Kansainvälisesti alppihiihto ei ole ollut ihan suomalaisten lempilaji, mutta Kalle Palander voitti pujottelun maailmanmestaruuden vuonna 1999 ja on voittanut kaudella 2002–2003 pujottelun maailmancupin kokonaiskilpailun. Tanja Poutiainen on voittanut pujottelun maailmancupin kokonaiskilpailun kaudella 2004–2005. Suomalainen maasto sopii ehkä paremmin murtomaahiihtoon, vaikka Suomessa kyllä järjestetään pujottelukisojakin, esimerkiksi Levillä.

Pujottelussakin on useita lajeja, joita erottaa porttien sijainti. Pujottelussa portit ovat melko lähekkäin, Giant Slalom eli suurpujottelussa hiukan harvemmassa ja Super-G, suomeksi supersuurpujottelu, luokassa kauimpana: kahta ensimmäistä pidetään tekniikkalajeina ja viimeistä enemmän vauhtilajina. Sitä on kutsuttu pujottelun ja syöksylaskun välimuodoksi, ja lasku ei kestä paljonkaan syöksylaskua enempää – syöksylasku on alppihiihtolajeista neljäs pujottelulajien lisäksi, mutta kilpailumuotoja on myös yhdistetty syöksy- ja pujottelu, paripujottelu ja vapaalasku. Turvallisuussyistä supersuurpujotteluun on määritetty suksien vähimmäispituus (204 cm) ja käännösten vähimmäissäde. Lyhyemmillä suksilla voisi kääntyäkin nopeammin ja jyrkemmin, mutta kaatumisen riski kasvaa. Supersuurpujottelu oli Talvisolympialaisissa ensi kertaa vuonna 1988.

Levillä järjestetään Suomen osakilpailu pujottelun maailmancupissa. Tapahtuma televisioidaan suorana, ja vetoa voittajista voi lyödä betsafe.com sivuilla josta näkyvät kaikki voittokertoimet. Vuoden 2013 kisa Levi Black rinteessä on juuri päättynyt, vaikka cup tietysti jatkuu, ja sivuilta voit myös tarkastaa voittajat ja kokonaispistemäärät: ennakkosuosikki Santeri Palomäki jäi tänä vuonna nuolemaan näppejään, niskakivun takia. Ilmeisesti urheiluvamman tuloksena niska on ollut kipeä jo pitkään ja kädet puutuvat, joka on haitannut pahasti suoritusta. Palomäen odotetaan kuitenkin pääsevän osallistumaan Euroopan cupiin ja Talviolympialaisiin, toivottavasti, lyhyen loman jälkeen.

Loppukevennyksenä mainittakoon että Levillä USA:n 18-vuotias Mikaela Shiffrin, joka sai ensimmäisen kisavoittonsa, palkittiin porolla. Kumma kyllä poroa ei lähetetä kotipuoleen valmispaloina vaan se jää Leville syömään jäkälää entisen omistajansa kotitilalle. No, Mikaela kuittasi palkintona myös 35 000 Sveitsin frangia (euroina hilkun alle 28 500), että ehkä kotipuolessa ei ole ruokapulaa.

Lumilauta muistuttaa rullalautaa ilman rullia, tai lyhyttä, leveää suksea. Sitten ovat samantapaiset kuin laskettelusuksissa, mutta asento on vino: samantapainen kuin rullalaudalla temppuiltaessa. Lumilautakin soveltuu hyvin spektaakkelimaisten temppujen, hyppyjen ja volttien, suorittamiseen: lumilautailijat kisaavat tyylistä, eivät niinkään nopeudesta. Lajeja on useita, Olympialaisissa kisataan paripujottelussa ja half-pipe’ssa joka suomeksi olisi kouru.

Suomessa on hyvät mahdollisuudet harrastaa rinnelaskua ja freestyle-lumilautailua. Monissa kaupunkien ulkoilualueiden mäissä on lumilautailijoille oma alue, puhumattakaan laskettelukeskuksista, lähinnä rinnelaskua varten, jota voi harrastaa myös luonnonrinteissä. Rinnelaskuun eivät välttämättä kuulu hypyt, vaan se on tavallista laskettelua laudalla, ja se sopii hyvin aloittelijoille. Freestyle, jota on montaa varianttia, mukaan lukien mainittu half-pipe, pitää sisällään juuri sellaisia huimia hyppyjä ja muita temppuja joita mielellään valokuvataan ja painetaan urheilukauppojen ja laskettelukeskusten mainoksiin. Freestyle vaatii taitoa, ajoitusta ja rohkeutta, fyysisen kunnon lisäksi. Ratalaskuun Suomessa on vähemmän mahdollisuuksia. Laji muistuttaa slalomia, ja johon on oma lautansa ja erilaiset, kovat monot, ja ratakin pitää erikseen valmistaa juuri tälle lajille. Suomi on sikälikin hyvin soveltuva lumilautailun muille lajeille että täällä ei ole kovin korkeita vuoria, ja lumilautailua on kuvailtu ”pienten kukkuloiden lajiksi.” Erityisesti freestyle ei vaadi pitkiä ja jyrkkiä vuorenrinteitä.

Suomalaiset lumilautailijat ovat pärjänneet hyvin kansainvälisesti, esimerkiksi maajoukkueen Enni Rukajärvi on voittanut US Open kisat ja MM-kultaa, monien, monien muiden kisamenestysten lisäksi.